Blogissa on ollut taas luvattoman pitkään hiljaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin ollut toimettomana. Päinvastoin. Aika vain on ollut kortilla tai se on mennyt muuhun kuin blogin päivittämiseen. Työt ja opiskelut työnohessa ovat pitäneet kiireisinä. Se liian vähältä tuntunut vapaa-aika onkin sitten mennyt Pikkumiehen kanssa touhutessa. Onneksi ensi vuonna odottaa taas kotiäitiys, kun on jälleen minun vuoroni jäädä kotiin. Ommeltua on kuitenkin tullut.

Tunikat ja hieman erikoiset värit tuntuvat nyt olevan minun juttuni. Ja pallot – edelleen. Tämä trikootunika on ehtinyt jo kiertää niin monta kertaa pesukoneessa, että melkein tuntuvat värit jo haalistuneen ja kangas nyppyyntyneen. Hmph!

Kaavojen pohjana oli jälleen Ottobre Designin Creative Workshopin "Naisten parhaat topit", jotka siis edelleen löytyvät valmiina kaapinkätköistä, mutta kovasti muokattuina tässä. Tuo kaavojen muokkaus olikin ehkä juuri tässä työssä se juttu. Ensinnäkin tietysti helmaa on pidennetty, mutta myös muuten toin hieman väljyysvaraa etenkin etukappaleeseen. Hihat menivätkin sitten enemmän uusiksi. Hihanpyöriön säilytin toki sellaisenaan, mutta alkuperäisissä kaavoissa hihat ovat melko kapeiksi kaventuvat. Nyt halusin pussihihat, joten levensin ja pussitin hihaa melkoisesti ja tein kuminauhaa varten käänteen hihansuuhun. Itse olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Jopa kuminauhan kireys hihansuussa tuntuu juuri sopivalta. Kangas on ostettu Kangastukusta.

Samoilla kaavoilla olen tehnyt myös tämän plootu.vuodatus.net/blog/2884609/pirtea-trikoopaita/ paidan, jossa näkyvät myös nuo alkuperäiset hihat.

Harmittaa vain tuo, että kulutuksen jäljet paidassa alkavat jo näkyä. Se nyt vain valitettavasti taitaa olla trikoiden yleinen ominaisuus.

Pussihihojen ansiosta kangasta kului melkoisesti, mutta onneksi sitä vielä riitti Pikkumiehen paitaan. Siitä kuvaa toivottavasti myöhemmin.