No lopultakin! huokaisi varmaan koko huusholli, kun sain vihdoin ja viimeinen apen verhot ommeltua. Ei tosin onneksi joutunut niitä langon lailla odottamaan 1,5 vuotta, ehkä kuukauden verran. Oli muuten tosi hankalaa kangasta: ehkä joku enemmän verhoja ommellut osaisi valistaa, miksi niin vaikeaa oli. Itse luulen, että tuo oli jotain keinokuituista ja rypistymätöntä kangasta. En siis millään saanut prässättyä taitteita kunnolla, meinasivat jäädä pussittamaan. Lisäksi huomasin vasta ommeltuani, että kas, verhot olivatkin kaupassa ilmeisesti leikattu vinoon. Olin siis kyllä tarkastanut, että mitat verhoissa täsmää, mutta ilmeisesti olin onnistunut laittamaan peilikuvikseen nuo toisesta reunasta vinoon leikatut kappaleet enkä pituuseroa huomannut. Noo, katsotaan nyt, huomaako sitä(kään) vikaa, kunhan verhot on ripustettu. Myös purkautuva hulpio aiheutti kummastusta.

Ja kuva niistä. Sitä joudutte odottamaan. Appi oli sitä mieltä, että verhoja ei ripusteta (eikä siis kuvatakaan) ennen kuin ikkuna on pesty. Kuulemma sen aika olisi ensi viikolla, joten katsotaan nyt, koska saan sitten lisättyä tänne kuvan.

Nyt sitä sitten saa hetkeksi keskittyä omiin ideointeihin, kun "tilaustyöt" on hoidettu alta pois. (Tosin lupailin jo yhteen suuntaan trikoista minimekkoa ommella, mutta onneksi varoitin etukäteen hitaasta toimitusajasta...)