Tämä mekko olisi varmasti jäänyt syntymättä, jos saisi jossitella paljon. Tulin yhtenä viikonloppuna työvuoron päätteeksi kotiin työautolla. Parkkeerasin sitten tuota työjuhtaa taloyhtiön autokatokseen ja SKRIIIIIIKS KRÄKSS. Oikea etukulma osui autokatoksen seinään. Onneksi seinä oli puuta, siitä lohkesi vain pieni puusäle (vahinkoilmoitukseen kirjattuna: taloyhtiöllä ei ole asiassa vaateita), mutta auto: Miten ihmeessä siihen saattoi tulla niin järkyttävät naarmut ja niin käsittämättömän paljon vaaleaa maalia?!? Arvatkaa ketuttiko? Siinä sitä sitten oltiin, melkein kotona ja auto naarmutettuna. Isämies ja Pikkumies olivat olleet matkalla kauppaan, nähneet minut ajamassa pihaan ja palasivat sitten katsomaan vahinkoja, sillä tuo ääni kutsui kyllä varmaan kaikki mahdolliset naapurit ikkunoihin.

Miten tämä kaikki liittyy sitten tähän mekkoon? No siten, että Isämies ja Pikkumies päättivät piristää päivääni, ja toivat kauppareissulta mukanaan Suuri Käsityö -lehden irtonumeron 9/2011, josta tämä ohje on.


 

Kangas Kangastukusta. Väri ei oikein pääse oikeuksiinsa kuvassa. Todellisuudessa turkoosi on oikein kirkas turkoosi ja toinen raita siis ruskeaa. Kangas kutistui yllättävän paljon vielä pesussa, mutta lopputulos miellyttää omaa makuani. Tarjolla taas ainaisten harmaitten ja mustien vaatekappaleiden joukkoon jotain piristystä ja toisaalta, nyt vaihtui pallot raitoihin. Toisaalta taidan taas pian palata palloihin, sen verran työlästä tuo raitojen kohdistaminen oli, vaikka kuvittelin sen nimenomaan olevan ompelua helpottavaa.

PS. Työjuhta pääsi kuukauden odottelun jälkeen huoltoon ja on jälleen kuin uusi. Jos en olisi tuota autoa naarmuttanut, ei tätä lehteä olisi varmaan tullut ostettua ja ko. mekko jäänyt kokonaan tekemättä. Jos jossitella saa, niin arvatkaa kumpi olisi ollut mieluisampi vaihtoehto: 1) jättää auto naarmuttamatta ja jättää mekko väliin vai 2) naarmuttaa auto ja ommella mekko?